Monesko kerta toden sanoo?

Tämä blogi on varmaan kymmenes minkä aloitan. On ollut ammattikoulun, intin, heppaopiston ja perus arkihölinän kattavia blogeja, mutta kaikki on jääneet unholaan. Ryhtiliike tapahtuu nyt. Mä lupaan. Ihan vaan siksi, että ensi vuodesta tulee olemaan mun yks hienoimmista vuosista. Mä tiedän sen. Tämä olkooon lupaus itselleni.

Tämä blogi toimikoon päiväkirjana mun fitnesskuplaani varten. Ensi vuonna (eli siis kahden päivän kuluttua) kilpailen ensimmäistä kertaa body fitneksessä Nordic Fitness Expossa. Kisatavoitteena on siis syksy -17 ja Lahti. Alkukarsinnat mittelöidään Helsingissä kulttuuritalolla. Yksipäiväiset kisat tiedossa. Syksyllä ei ole enää beginners-sarjaa, joten kovia nimiä tulee olemaan vastassa, mutta omaa suoritusta lähdetään debyyttikisassa tekemään.

Tämän vuoden alussa alkoi kypsyä ajatus kilpailemisesta. Sen jälkeen, kun lopetin hevosurheilun, niin mietin kauan, että löydänkö enää ikinä sellaista harrastusta/lajia, mille haluaisin antaa kaikkeni. Salilla heilumiseen tarvitsin jonkinlaisen "motivaation", sillä sellainen "hyvänmielenkuntoilu" ei oikein inspannut. Tai no olihan se ihan jeesjees, kun kroppa muuttui ja jaksoi nostaa isompia painoja, mutta halusin asettaa itselleni jonkinlaisen tavoitteen, jota kohti mennä. Halusin myös haastaa itseni. Kotisaliltani, eli Kutomon liikuntakeskukselta löytyikin valmentaja, joka itse kisasi keväällä kultsalla. Maija lupasi ottaa mut siipiensä suojaan ja päivääkään ei ole päätöstä tarvinnut katua. Kroppa on muokkautunut lyhyessä ajassa oikeaan suuntaan ja terveys edellä on menty koko ajan. Valmennus aloitettiin kesäkuussa lyhykäisellä välidietillä, jolloin vähän katseltiin, että miten just mun kroppa toimii. Lähtöpaino oli 70kg ja dietin alin paino oli n. 65kg. Tämän jälkeen lähdettiinkin sitten pikkuhiljaa nostelemaan kaloreita ja treenikertoja vähennettiin. Välidietillä treenasin 5krt/vko ja nyt treenejä tulee 4krt/vko. Joka kolmas viikko huilitaan ja huolletaan kroppaa, sekä käydään palauttavilla lenkeillä/uimassa/tms.

Välidietillä nesteet lähti mukavasti liikkeelle ja kroppa näytti
kiinteämmältä.

Salitreenien lisäksi käyn kerran kuussa Mantilan Suskin valvovan silmän alla Helsingissä. WY TÖÖLÖ on Suskin sali Töölössä, jossa tosiaan on aina ryhmätreenit. Opetus on aivan huippuluokkaa, joten jos ikinä kilpailette, niin harjoitelkaa ehdottomasti poseerauksia! Kisakengätkin ostin ennen ensimmäisiä poseharkkoja ja niiden kanssa on tullut täällä kotonakin harjoiteltua. Kisabikinit valmistuu Parkkisen Heidin ammattitaitoisissa käsissä. Suosittelen ehdottomasti PINKKIHEIDIN ompelimoa Turussa. Näin tuette myös suomalaista arvokasta käsityötä.

1.1. Nostetaan valmentajan mukaan vielä kaloreita ja maaliskuussa aloitetaan sitten kisapreppi. Koska kyseessä on debyytti, niin kuuta en lähde taivaalta tavoittelemaan, mutta aion kuitenkin mennä All in-asenteella läpi vaikka harmaan kiven. Olen jo muutamaan otteeseen saanut kuulla parilta epäilijältä, että tuskin nousen lavalle jne. En aio välittää moisista puheista, sillä vain läheisten ihmisten mielipide on mulle se merkkaavin asia. Mä puskin kuitenkin läpi 3,5 vuotta hevosopistolla kaikesta paskasta huolimatta, joten uskoisin selvittäväni tieni lavalle asti ja toivonmukaan pääsisin Lahteen asti mittelöimään SM-mitaleista. 

Yhden kuukauden kisaprepistä vietän Kyproksella, sillä mun yksi rakkaista ystäväperheistä asuu tällä kauniilla saarella. Pohdot omistavat Wolf Divers-sukellusfirman, jonne olen menossa töihin koko kuukaudeksi. Löydät Wolffin myös facebookista. Suoritin NAUIn sukelluspätevyyden syyskuussa. Toukokuussa olisi tarkoitus jatkokouluttautua seuraavalle asteelle. Tällä hetkellä saan sukeltaa itsenäisesti 18m syvyyteen. 

 

Tästä tää lähtee. Toivonmukaan saisin edes tämän blogin pidettyä hengissä ja kirjoituksia tulisi useammin, kuin kerran kuukaudessa. Ens vuonna se on sitte KABOOM ja all in!

Muistakaahan seurata mua myös somessa
SNAPCHAT: niinakoskinen
INSTAGRAM: niinamariakoskinen

- Niina